Ei, otsikossa ei onneksi ole kyse ruoasta, vaan treenistä. Viisi hyvää treeniä tällä viikolla, pääsääntöisesti crosstraineria ja corea. Näinkin lyhyen ajan jälkeen alkaa vatsalihaksissa jo tuntua tavoiteltua kovuutta ja pitoa. Jos homma etenee näin hyvin vielä kuukausia, taidankin olla kotimaisen golfkauden alkaessa puhdasta terästä. :-)
Paino lähti taas mukavaan laskuun. Perjantain lukema oli jo 86,6, eli 1,4 kg vähemmän kuin viikkoa aikaisemmin. Lauantaina käytiin vieläkin alempana (86,3 kg), mutta vain perjantait lasketaan. Näyttää kuitenkin varsin lupaavalta tavoitteisiin nähden. Tuleva yläraja (84 kg) alkaa jo näkyvä horisontissa, eikä alarajakaan (80 kg) vaikuta enää lainkaan mahdottomalta saavuttaa.
Eiköhän vedetä ensi viikko samalla sykkeellä.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
sunnuntai 23. tammikuuta 2011
Intoa uhkuen
Kulunut viikko alkoi väsymyksen pauloissa. Joka ilta väsytti, mutta uni ei kuitenkaan meinannut tulla. Tiistai ja keskiviikko meni sohvalla maaten, joten onneksi olin sopinut ensimmäisen PT-tapaamisen juuri tälle torstaille. Tapaamisella sain toivomani kovan coreohjelman jota pääsinkin heti kokeilemaan. Tunnin treenin jälkeen oksetti ja korvat olivat lukossa ilmeisesti hapenpuutteesta johtuen. On siis ihme jos ei ryhti parane kesään mennessä ja painokin putoa treenin lomassa.
Perjantai meni potiessa kipeitä lihaksia, mutta lauantaina olinkin taas crosstrainerilla ja coren kimpussa. Lauantai oli kuitenkin palautteleva treeni, jotta tänään pääsisi tositoimiin.
Kaikki menikin kuin elokuvissa. Palauttelun notkistama keho huusi tänään rääkkiä ja sitä sille tarjosinkin. Reilun puolen tunnin crosstrainerin jälkeen oli kroppa hereillä ja valmiina ensimmäiseen täyteen neljän kierroksen kahvakuulacorerääkkiin. Tein treenin kellon avulla,
jotta toistoja tuli varmasti tarpeeksi eivätkä tauot päässeet venymään liian pitkiksi. 24 minuuttia myöhemmin makasin salin lattialla hiestä märkänä ja happea haukkoen.
Fiilis on mitä mainioin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon.
Maaliskuun lopussa on edessä pelireissu Portugaliin yhdelle suosikkikentistäni, Praia d'el Reyhin. Siinä onkin samalla hyvä välietappi ja ensimmäinen testi uudelle, paremmalle Juhalle.
Perjantai meni potiessa kipeitä lihaksia, mutta lauantaina olinkin taas crosstrainerilla ja coren kimpussa. Lauantai oli kuitenkin palautteleva treeni, jotta tänään pääsisi tositoimiin.
Kaikki menikin kuin elokuvissa. Palauttelun notkistama keho huusi tänään rääkkiä ja sitä sille tarjosinkin. Reilun puolen tunnin crosstrainerin jälkeen oli kroppa hereillä ja valmiina ensimmäiseen täyteen neljän kierroksen kahvakuulacorerääkkiin. Tein treenin kellon avulla,
jotta toistoja tuli varmasti tarpeeksi eivätkä tauot päässeet venymään liian pitkiksi. 24 minuuttia myöhemmin makasin salin lattialla hiestä märkänä ja happea haukkoen.
Fiilis on mitä mainioin. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon.
Maaliskuun lopussa on edessä pelireissu Portugaliin yhdelle suosikkikentistäni, Praia d'el Reyhin. Siinä onkin samalla hyvä välietappi ja ensimmäinen testi uudelle, paremmalle Juhalle.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Pari kiloa poissa
Niin se vaan taas lähti keventyminen käyntiin, vaikka vielä pieniä ongelmia treenirutiinin ja ruokavalion tarkkailun kanssa onkin ollut. Ihan hyvin kuitenkin salitreeni maistuu, ongelmana onkin lähinnä sinne lähteminen. Tammikuussa kaikki elämäntapansa parantaneet uudenvuodenlupaajat ruuhkauttavat Länsiväylän Elixian joka päivä noin puoli yhdeksään saakka. Tämän takia menenkin itse treenaamaan aina vasta kahdeksan jälkeen, mikä jättää turhauttavan ja passivoivan parituntisen kotona töiden jälkeen. Tämä odotteluaika tahtoo johtaa päiväuniin tai muuhun "parempaan" tekemiseen kuin treenaamiseen.
Tällä viikolla hiihtämisestäkään ei ollut juuri apua, arkena kun ulkona oli plussaa ja todella märkää. Tänään kuitenkin keli oli mitä mainioin ja iltapäivällä kävinkin pitkästä aikaa Espoon Keskuspuiston laduilla rehkimässä. Latupohja oli todella kova ja luistelu vaatikin herkeämätöntä keskittymistä puhtaan potkun suorittamiseen. Hiihto oli raskasta mutta kivaa, kuten aina. :-)
Kuten otsikko jo kertoikin, vuoden ensimmäisestä mittauksesta painoa on kadonnut tasan kaksi kiloa. enää vajaat neljä kiloa tulevaan pysyvään ylärajaan.
Ensi viikolla onkin luvassa vähän vaihtelua. Torstaina on ensimmäinen PT-tapaaminen. Taas kerran saa rehellisen arvion todellisesta kondiksesta ja toivottavasti hyviä vinkkejä kevään coretreeneihin. Keskiviikkona taas puolestaan aloitan ensimmäisen uuden lajin, kun menen työkaverin kanssa pelaamaan squashia. Molempien yhteenlasketut squashpelit voidaan laskea yhden käden sormilla. Pitäkää siis peukkuja, että edes toinen silmä säilyy ehjänä..
Tällä viikolla hiihtämisestäkään ei ollut juuri apua, arkena kun ulkona oli plussaa ja todella märkää. Tänään kuitenkin keli oli mitä mainioin ja iltapäivällä kävinkin pitkästä aikaa Espoon Keskuspuiston laduilla rehkimässä. Latupohja oli todella kova ja luistelu vaatikin herkeämätöntä keskittymistä puhtaan potkun suorittamiseen. Hiihto oli raskasta mutta kivaa, kuten aina. :-)
Kuten otsikko jo kertoikin, vuoden ensimmäisestä mittauksesta painoa on kadonnut tasan kaksi kiloa. enää vajaat neljä kiloa tulevaan pysyvään ylärajaan.
Ensi viikolla onkin luvassa vähän vaihtelua. Torstaina on ensimmäinen PT-tapaaminen. Taas kerran saa rehellisen arvion todellisesta kondiksesta ja toivottavasti hyviä vinkkejä kevään coretreeneihin. Keskiviikkona taas puolestaan aloitan ensimmäisen uuden lajin, kun menen työkaverin kanssa pelaamaan squashia. Molempien yhteenlasketut squashpelit voidaan laskea yhden käden sormilla. Pitäkää siis peukkuja, että edes toinen silmä säilyy ehjänä..
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Töitä, lumitöitä ja vähän treeniäkin
Yleisesti ottaen arkisin on helpompi toteuttaa treeniohjelmaa ja dieettiä. Vuoden ensimmäinen viikko kuitenkin oli melkoinen poikkeus. Täytyy toki myöntää, että tällaista viikkoakaan ei ole aiemmin vielä ollutkaan. Alkuviikko oli vielä normaalinkaltainen ja salillakin tuli käytyä. Keskiviikosta alkaen viimeistelimme uutta golfpistettä. Keskiviikkona töissä meni pyöreät 12 tuntia eikä treenille enää jäänyt aikaa. Ruokailu kuitenkin onnistui melko tavoitellusti, eli ruokaa tuli nautittua niukasti ja riittävän harvoin. Torstai olikin sitten aikalailla erikoinen. Töissä vierähti 22 tuntia, joka vaikuttaa vielä tänäänkin. Yksi työntäyteinen yö sekoitti unirytmin, enkä taida vieläkään olla palautunut kunnolla.
Perjantaina treenaaminen ei tullut kysymykseenkään. Lauantaina tarkoituksena oli hiihtää pitkä lenkki, mutta se vaihtuikin melkein neljän tunnin päiväuniin. Tänäänkin nukuin kahteentoista, mikä on noin neljä tuntia normaalia pidempään. Toivottavasti univaje on vihdoin taitettu ja tuleva viikko sujuu normaaliin tapaan.
Tänään loskanluomisen jälkeen innostuin taas lähtemään salille ja treeni maistui hyvältä. xtraineria, keskivartalolihastreenia ja reipas fillaripyrähdys ennen kotiinlähtöä teki hyvää.
Painonpudotus on saatu aluilleen. "Virallinen" lähtöpaino on 89,7 kg, eli matkaa maaliin on juuri alle 10 kiloa. Huomenna saan vähän treenivinkkejä j ajattelinkin keskittyä opettelemaan uusia keskivartaloharjoituksia.
Perjantaina treenaaminen ei tullut kysymykseenkään. Lauantaina tarkoituksena oli hiihtää pitkä lenkki, mutta se vaihtuikin melkein neljän tunnin päiväuniin. Tänäänkin nukuin kahteentoista, mikä on noin neljä tuntia normaalia pidempään. Toivottavasti univaje on vihdoin taitettu ja tuleva viikko sujuu normaaliin tapaan.
Tänään loskanluomisen jälkeen innostuin taas lähtemään salille ja treeni maistui hyvältä. xtraineria, keskivartalolihastreenia ja reipas fillaripyrähdys ennen kotiinlähtöä teki hyvää.
Painonpudotus on saatu aluilleen. "Virallinen" lähtöpaino on 89,7 kg, eli matkaa maaliin on juuri alle 10 kiloa. Huomenna saan vähän treenivinkkejä j ajattelinkin keskittyä opettelemaan uusia keskivartaloharjoituksia.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Suhteesta ruokaan ja vähän dieetinvalinnastakin
On tietenkin itsestäänselvää, että ainakin suurimmalla osalla lihavia ihmisiä on kieroutunut suhde ruokaan. Hauskaa sinäänsä, että oman suhteeni ominaisuuksia en tunnistanut ennen laihdutusurakkaani, mutta viimeisen vuoden-kahden aikan olen analysoinut minun ja ruoan liittoa tarkasti ja monelta eri kantilta.
Ensinnäkin mielenkiintoinen huomio oli, että en aina ole ollut mikään erityisen kova syömäri. Ruoka, ja erityisesti roskaruoka, alkoi maistua myöhäisellä teini-iällä ja jatkui siitä reilut kymmenen vuotta hyvinkin tiiviisti. Ruoan laadun parantaminen ja määrän tarkkailu tuli ensimmäisen kerran mieleen vasta armeijassa, jossa aloin aktiivisesti pyrkiä hoikempaan olemukseen. Tämä olikin helppoa, koska aktiivinen ja kuluttava elämäntapa oli tarjottuna valtion puolesta ensimmäisen viiden kuukauden ajaksi. Valitettavasti tuolloin saavutettu hyvä kunto ja hoikka olemus tuikin sitten heti pilattua aliupseerikoulun jälkeen kevyttä toimistotyötä muistuttavassa lääkintäaliupseerin tehtävässä. 83 kilon paino ja 3000 metrin Cooper-kunto muuttui seisemässä kuukaudessa 91 kiloon ja 2300 metriin.
Armeijan jälkeen menikin sitten seitsemän ruoantäyteistä vuotta. Vaikka golfia tulikin kesäisin pelattua paljon, tuli se kuitattua reilulla syömisellä ja täydellä liikkumattomuudella golfkauden ulkopuolella. Vuoteen 2006 mennessä vaatekoko oli vakiintunut XXL:ksi ja housujen vyötärö kireään neljäänkymmeneen tuumaan. Mitta tuli taas täyteen ja oli aika uudelle laihdutukselle.
Tuohon aikaan minulla ei ollut vaakaa, joten en tiedä paljonko painoin kevättalvella 2006. Jostain kuitenkin sain innon alkaa tekemään päivittäisiä pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Samalla alkoi tarkka ruoman määrän seuraaminen. Tällöin en vielä osannut kiinnittää huomiota ruoan laatuun, mutta määrää vähensin huomattavasti. Jo silloin tuo dieetti tuntui luontevalta, vaikkakaan se ei silloin missään vaiheessa muodostunut elämäntavaksi.
Seuraavana keväänä vaihtaessani työpaikkaa päivärytmini muuttui ja samalla muuttuivat ruokailutavat ja liikunta väheni huomattavasti. Paino nousi kesän ja syksyn aikana entisiin, 2006 kevättalven lukemiin. Painoni siis putosi ja nousi noin 15 kiloa reilun yhden vuoden aikana.
Viimeisin kipinä syttyikin sitten syksyllä 2008, ja se sama kipinä siis palaa vieläkin. Jälkikäteen elämäntapamuutos olisi voinut tapahtua siis jo 10 vuotta aiemminkin, en tuolloin vaan koskaan pysähtynyt miettimään lihavuuteeni johtaneita syitä ja niiden taustoja.
aktiivisen teini-iän jälkeen urheilu- ja muu harrastustoiminta jäi hyvin vähälle, joten energiaa en enää tarvinnut läheskään samaa määrää kuin aikaisemmin. 15-17 -vuotiaana vietin kaksi vuotta amerikkalaisessa koulussa, jossa minulla oli joka päivä yksi tunti liikuntaa ja joka toinen päivä vielä tunti mailapelejä. Tämän lisäksi viikonloppuisin pelailimme kavereiden kanssa soft ballia, heiteltiin jenkkifutista tuntikaupalla, pelattiin koripalloa tai vietimme päiviä golfkentällä pelaillen ja treenaten. Lisäksi viikottaiseen ohjelmaan kuului 3-5 tuntia jääkiekkoa, joten ei ihme, että energiaakin kului.
Palattuani takaisin Suomeen, muutin pois kotoa ja menin uuteen kouluun. Yht'äkkiä koulunssa ei ollutkaan enää lainkaan liikuntaa, eikä minulla ollut uudessa kaupungissa mitään harrastuksia. Kaikki illat meni telkkaria katsoessa ja kaikenlaista roskaa syödessä. Nyt kun asiaa ajattelen, tapani puputtaa jotain aina televisiota katsoessa juontanee juurensa juuri noihin kahteen lukiovuoteen. Ruoka ei ollutkaan enää energiaa, tai edes sosiaalinen tapahtuma, vaan ennemminkin ajanviete paremman puutteessa.
Tästä pääsemmekin luontevasti valitsemaani laidutusmetodiin, eli Very Low Calorie Dietiin. Minun on helpointa mieltää syöminen viholliseksi, tai ehkä paremminkin itsetuhoiseksi toiminnaksi ja siten sen lopettaminen lähes kokonaan on henkisesti hyvinkin helppoa. Osaan edelleen nauttia ruoanlaitosta ja syömisestä hyvässä seurassa, mutta yksin tai arjen tiimellyksessä ruoka ei pääsääntöisesti tunnu lainkaan houkuttelevalta. Ainoastaan herkkuni, eli karkit, sipsit, pastat, hyvät hampurilaiset ja erityisesti karjalanpiirakat kutsuvat minua seireenin lailla, ja tuota kutsua on vaikea vastustaa. Tilannetta kuitenkin helpottaa, että seireenin kutsu kantautuu vain hyvin lähelle. Jos en siis ole hyvän ruoan äärellä, pystyn hyvin olemana siitä erossa. Vaikeinta onkin, jos kotona on aineksia valmistaa hyvää ruokaa. Tällöin pyörin keittiössä kuin kissa pistoksissa, enkä saa rauhaa ennen kuin ruoka on siirretty vatsaan lepäämään.
Toinen ongelma on määrän kontrollointi. Usein kuulee, että laihduttaessa saa syödä mitä vain, kunhan pitää annokset pieninä. Tämän taidon olen oppinut vasta viimeisen vuoden aikana, eli siksikin raju VLCD oli minulle paras tapa saada tuloksia aikaiseksi nopealla aikataululla. Nyt kun olen oppinut pitämään annoskoon pienenä ja erityisesti olemaan santsaamatta, uskallan antaa itselleni pieniä vapauksia myös laihdutusvaiheessa. Näihin vapauksiin kuuluvat aiemmin mainitut perjantaikinkki ja päivittäiset pari karjalanpiirakkaa tai Jyväshyvän kaura-omena -patukat.
Lähes kaikki tuntemani laihduttajat ja painontarkkailujat suosivat itse karppausta. Vaikka pidänkin karppauksen ideasta, ei siitä taida koskaan olla itselleni tavaksi. Hiilihydraateista luopuminen kun tarkoittaisi luopumista lähes kaikesta josta pidän, kuten pastasta, leivästä ja sokerista. Helpompi vain syödä sitä mistä pitää silloin kun annan itselleni luvan syödä.
Ensinnäkin mielenkiintoinen huomio oli, että en aina ole ollut mikään erityisen kova syömäri. Ruoka, ja erityisesti roskaruoka, alkoi maistua myöhäisellä teini-iällä ja jatkui siitä reilut kymmenen vuotta hyvinkin tiiviisti. Ruoan laadun parantaminen ja määrän tarkkailu tuli ensimmäisen kerran mieleen vasta armeijassa, jossa aloin aktiivisesti pyrkiä hoikempaan olemukseen. Tämä olikin helppoa, koska aktiivinen ja kuluttava elämäntapa oli tarjottuna valtion puolesta ensimmäisen viiden kuukauden ajaksi. Valitettavasti tuolloin saavutettu hyvä kunto ja hoikka olemus tuikin sitten heti pilattua aliupseerikoulun jälkeen kevyttä toimistotyötä muistuttavassa lääkintäaliupseerin tehtävässä. 83 kilon paino ja 3000 metrin Cooper-kunto muuttui seisemässä kuukaudessa 91 kiloon ja 2300 metriin.
Armeijan jälkeen menikin sitten seitsemän ruoantäyteistä vuotta. Vaikka golfia tulikin kesäisin pelattua paljon, tuli se kuitattua reilulla syömisellä ja täydellä liikkumattomuudella golfkauden ulkopuolella. Vuoteen 2006 mennessä vaatekoko oli vakiintunut XXL:ksi ja housujen vyötärö kireään neljäänkymmeneen tuumaan. Mitta tuli taas täyteen ja oli aika uudelle laihdutukselle.
Tuohon aikaan minulla ei ollut vaakaa, joten en tiedä paljonko painoin kevättalvella 2006. Jostain kuitenkin sain innon alkaa tekemään päivittäisiä pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Samalla alkoi tarkka ruoman määrän seuraaminen. Tällöin en vielä osannut kiinnittää huomiota ruoan laatuun, mutta määrää vähensin huomattavasti. Jo silloin tuo dieetti tuntui luontevalta, vaikkakaan se ei silloin missään vaiheessa muodostunut elämäntavaksi.
Seuraavana keväänä vaihtaessani työpaikkaa päivärytmini muuttui ja samalla muuttuivat ruokailutavat ja liikunta väheni huomattavasti. Paino nousi kesän ja syksyn aikana entisiin, 2006 kevättalven lukemiin. Painoni siis putosi ja nousi noin 15 kiloa reilun yhden vuoden aikana.
Viimeisin kipinä syttyikin sitten syksyllä 2008, ja se sama kipinä siis palaa vieläkin. Jälkikäteen elämäntapamuutos olisi voinut tapahtua siis jo 10 vuotta aiemminkin, en tuolloin vaan koskaan pysähtynyt miettimään lihavuuteeni johtaneita syitä ja niiden taustoja.
aktiivisen teini-iän jälkeen urheilu- ja muu harrastustoiminta jäi hyvin vähälle, joten energiaa en enää tarvinnut läheskään samaa määrää kuin aikaisemmin. 15-17 -vuotiaana vietin kaksi vuotta amerikkalaisessa koulussa, jossa minulla oli joka päivä yksi tunti liikuntaa ja joka toinen päivä vielä tunti mailapelejä. Tämän lisäksi viikonloppuisin pelailimme kavereiden kanssa soft ballia, heiteltiin jenkkifutista tuntikaupalla, pelattiin koripalloa tai vietimme päiviä golfkentällä pelaillen ja treenaten. Lisäksi viikottaiseen ohjelmaan kuului 3-5 tuntia jääkiekkoa, joten ei ihme, että energiaakin kului.
Palattuani takaisin Suomeen, muutin pois kotoa ja menin uuteen kouluun. Yht'äkkiä koulunssa ei ollutkaan enää lainkaan liikuntaa, eikä minulla ollut uudessa kaupungissa mitään harrastuksia. Kaikki illat meni telkkaria katsoessa ja kaikenlaista roskaa syödessä. Nyt kun asiaa ajattelen, tapani puputtaa jotain aina televisiota katsoessa juontanee juurensa juuri noihin kahteen lukiovuoteen. Ruoka ei ollutkaan enää energiaa, tai edes sosiaalinen tapahtuma, vaan ennemminkin ajanviete paremman puutteessa.
Tästä pääsemmekin luontevasti valitsemaani laidutusmetodiin, eli Very Low Calorie Dietiin. Minun on helpointa mieltää syöminen viholliseksi, tai ehkä paremminkin itsetuhoiseksi toiminnaksi ja siten sen lopettaminen lähes kokonaan on henkisesti hyvinkin helppoa. Osaan edelleen nauttia ruoanlaitosta ja syömisestä hyvässä seurassa, mutta yksin tai arjen tiimellyksessä ruoka ei pääsääntöisesti tunnu lainkaan houkuttelevalta. Ainoastaan herkkuni, eli karkit, sipsit, pastat, hyvät hampurilaiset ja erityisesti karjalanpiirakat kutsuvat minua seireenin lailla, ja tuota kutsua on vaikea vastustaa. Tilannetta kuitenkin helpottaa, että seireenin kutsu kantautuu vain hyvin lähelle. Jos en siis ole hyvän ruoan äärellä, pystyn hyvin olemana siitä erossa. Vaikeinta onkin, jos kotona on aineksia valmistaa hyvää ruokaa. Tällöin pyörin keittiössä kuin kissa pistoksissa, enkä saa rauhaa ennen kuin ruoka on siirretty vatsaan lepäämään.
Toinen ongelma on määrän kontrollointi. Usein kuulee, että laihduttaessa saa syödä mitä vain, kunhan pitää annokset pieninä. Tämän taidon olen oppinut vasta viimeisen vuoden aikana, eli siksikin raju VLCD oli minulle paras tapa saada tuloksia aikaiseksi nopealla aikataululla. Nyt kun olen oppinut pitämään annoskoon pienenä ja erityisesti olemaan santsaamatta, uskallan antaa itselleni pieniä vapauksia myös laihdutusvaiheessa. Näihin vapauksiin kuuluvat aiemmin mainitut perjantaikinkki ja päivittäiset pari karjalanpiirakkaa tai Jyväshyvän kaura-omena -patukat.
Lähes kaikki tuntemani laihduttajat ja painontarkkailujat suosivat itse karppausta. Vaikka pidänkin karppauksen ideasta, ei siitä taida koskaan olla itselleni tavaksi. Hiilihydraateista luopuminen kun tarkoittaisi luopumista lähes kaikesta josta pidän, kuten pastasta, leivästä ja sokerista. Helpompi vain syödä sitä mistä pitää silloin kun annan itselleni luvan syödä.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Ruokavalio, eli Juhan omintakeinen VLCD
Kakkosvaiheessa päätin viedä syömisen, tai tarkemminkin sen välttelyn, aikalailla äärimmäisyyksiin. Rajasin päivittäisen kalorimäärän alle 1000 kilokaloriin päivässä, useimmiten tarkoitus oli pysyä noin 600 kcal tuntumassa. Viikon totuttelun jälkeen näläntunne alkoi kadota ja sen mukana myös kiukku laantui pois. Tiedän, että yksikään PT tai muu ravintoasiantuntija ei olisi dieettiäni hyväksynyt, mutta en antanut sen häiritä tekemistäni. Tärkeintä oli, että vaaka näyttäisi joka perjantai punnituksessa vähintään 700 g pudotusta edellisviikkoon nähden. Kuten varmaan arvaattekin, ei 600 kilokaloriin mahdu yhtään mitään herkullista, mikä olikin vaikeinta koko hommassa. Ainoa riippuvuuteni kun on karkki ja suklaa. Ruokavaliosta piti pudottaa myös kaikki "oikea" ruoka, eli lämpimiä aterioita en nauttinut viikon aikana välttämättä kertaakaan. Erityisesti pannassa oli kaikki lempiruokani, eli pasta-ateriat ja perunat. Onneksi kuitenkin Helsingistä löytyy muutama erinomainen cesarsalatti, joten pystyin ainakin teeskentelemään normaalia elämää ja käymään aina ajoittain vaimon kanssa ulkona syömässä. Erityismaininnan ansaitsee ravintola Persiljan cesarsalaatti vuohenjuustolla ja parmankinkulla.
Kolmannen vaiheen aikana ajattelin olla vähän vähemmän julma itselleni, vaikka vakaa aikomukseni onkin jatkaa samanlaista kalorirajoittunutta elämää. Edellenkin pannassa tulevat olemaan lämpimät lounaat ja viikonloppuherkuttelu. Ainoana poikkeuksena tulen pitämään syksyn aikana tavaksi muuttunut perjantaikinkki, eli lounas työkavereiden kanssa työpaikan läheltä löytyvässä kiinalaisessa ravintolassa. Ajatuksena on, että palkitsen itseni aina viikkopunnituksen jälkeen.
Perusruokavalioni tulee koostumaan hyvinkin pitkälti vähäkalorisista mehukeitoista, maitorahkasta. Näiden kaverina voin nauttia yhden tai kaksi karjalanpiirakkaa tai vastaavaa "makupalaa" per päivä. Tarvittaessa nälantunnetta tapetaan myös proteiinipatukoilla. Kevään aikana lisään ruokavalioon salaattia ja keittoja hiljalleen, kunhan ensin saan vatsan tottumaan vähäiseen ruoansaantiin.
Em. aterioiden lisäksi laihdutuksen kulmakivenä toimivat multivitamiinipillerit, kalaöljykapselit ja psylliumkuitujauhe. Viime vuonna käyttämääni Easy Body -kuitujauhetta en enää löydä mistään, joten jouduin etsimään uuden vastaavan. Kuvittelin, että Easy Bodyn jauheen veteen sekoitettuna muodostama geelimäinen juoma oli kuvottavinta mitä tiedän, mutta selvästikin olin väärässä. Uusi jauheeni näyttää lahonneelta sahanpurulta ja haisee Mänttisen mökin terassin kalliolta railakkaan mökkiviikonlopun sunnuntaiaamulta. Paikalla olleet tietävät, että kyseessä ei ole kovinkaan miellyttävä aromi. No, tärkeintä tietenkin on, että aine toimii, ja hyvin tuo uusi tuntuu toimivankin. Tähän mennessä parhaiten olen sen saanut alas sekoittamalla jauheen lasilliseen 50/50 mehukeitto-vesi-sekoitusta. Mmmm..
Viime kesänä onnistuin rikkomaan sykemittarini sykevyön. Olosuhteiden pakosta treenattuani ilman kelloa ja sykemittaria huomasin, että erityisesti juoksutreeni voikin olla paljon hauskempaa kuuntelemalla kehon viestejä ja määrittelemällä vaudin sen mukaan, eikä pelaamalla sekunti- tai sykekeskiarvopeliä joka kerta. Nyt kuitenkin pitää varmastikin investoida uuteen mittariin, jotta pysyn paremmin perässä polttamissani kaloreissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ankaran dieetin lisäksi viime kevään kovimpana treenikuukautena onnistuin polttamaan lähes 38 000 kcal treenatessa, sen kun yhdistään dieetin tuomaan reilun tuhannen kilokalorin päivittäiseen energiavajeeseen, oli kuukauden nettovaje noin 70 000 kcal. Tänä vuonna vastaaven en tule pääsemään tai edes pyrkimään, tarkoituksena kun on kuitenkin yrittää vahvistaa lihaksistoa. Se ei ilman energiaa onnistu.
Telkkarista tulee parhaillaan British Openin finaalipäivän uusinta. Golfkuume kasvaa päivä päivältä, eli taas on motivaatio korkealla lähteä treenaamaan. Tänään onkin sitten kuudes peräkkäinen päivä salilla. Alkaa Länsiväylän Elixian nurkat tulla taas tutuiksi. :-) Katsotaan nyt ensin Lähetys loppuun, sitten lenkille koiran kanssa. Vaimosta ei taida tänään olla treenikaveriksi, joten taidankin lähteä salille parin tunnin sisällä. Tänään on luvassa taas crosstraineria, keskivartaloa ja varmaan vähän yläkroppaakin.
Kolmannen vaiheen aikana ajattelin olla vähän vähemmän julma itselleni, vaikka vakaa aikomukseni onkin jatkaa samanlaista kalorirajoittunutta elämää. Edellenkin pannassa tulevat olemaan lämpimät lounaat ja viikonloppuherkuttelu. Ainoana poikkeuksena tulen pitämään syksyn aikana tavaksi muuttunut perjantaikinkki, eli lounas työkavereiden kanssa työpaikan läheltä löytyvässä kiinalaisessa ravintolassa. Ajatuksena on, että palkitsen itseni aina viikkopunnituksen jälkeen.
Perusruokavalioni tulee koostumaan hyvinkin pitkälti vähäkalorisista mehukeitoista, maitorahkasta. Näiden kaverina voin nauttia yhden tai kaksi karjalanpiirakkaa tai vastaavaa "makupalaa" per päivä. Tarvittaessa nälantunnetta tapetaan myös proteiinipatukoilla. Kevään aikana lisään ruokavalioon salaattia ja keittoja hiljalleen, kunhan ensin saan vatsan tottumaan vähäiseen ruoansaantiin.
Em. aterioiden lisäksi laihdutuksen kulmakivenä toimivat multivitamiinipillerit, kalaöljykapselit ja psylliumkuitujauhe. Viime vuonna käyttämääni Easy Body -kuitujauhetta en enää löydä mistään, joten jouduin etsimään uuden vastaavan. Kuvittelin, että Easy Bodyn jauheen veteen sekoitettuna muodostama geelimäinen juoma oli kuvottavinta mitä tiedän, mutta selvästikin olin väärässä. Uusi jauheeni näyttää lahonneelta sahanpurulta ja haisee Mänttisen mökin terassin kalliolta railakkaan mökkiviikonlopun sunnuntaiaamulta. Paikalla olleet tietävät, että kyseessä ei ole kovinkaan miellyttävä aromi. No, tärkeintä tietenkin on, että aine toimii, ja hyvin tuo uusi tuntuu toimivankin. Tähän mennessä parhaiten olen sen saanut alas sekoittamalla jauheen lasilliseen 50/50 mehukeitto-vesi-sekoitusta. Mmmm..
Viime kesänä onnistuin rikkomaan sykemittarini sykevyön. Olosuhteiden pakosta treenattuani ilman kelloa ja sykemittaria huomasin, että erityisesti juoksutreeni voikin olla paljon hauskempaa kuuntelemalla kehon viestejä ja määrittelemällä vaudin sen mukaan, eikä pelaamalla sekunti- tai sykekeskiarvopeliä joka kerta. Nyt kuitenkin pitää varmastikin investoida uuteen mittariin, jotta pysyn paremmin perässä polttamissani kaloreissa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että ankaran dieetin lisäksi viime kevään kovimpana treenikuukautena onnistuin polttamaan lähes 38 000 kcal treenatessa, sen kun yhdistään dieetin tuomaan reilun tuhannen kilokalorin päivittäiseen energiavajeeseen, oli kuukauden nettovaje noin 70 000 kcal. Tänä vuonna vastaaven en tule pääsemään tai edes pyrkimään, tarkoituksena kun on kuitenkin yrittää vahvistaa lihaksistoa. Se ei ilman energiaa onnistu.
Telkkarista tulee parhaillaan British Openin finaalipäivän uusinta. Golfkuume kasvaa päivä päivältä, eli taas on motivaatio korkealla lähteä treenaamaan. Tänään onkin sitten kuudes peräkkäinen päivä salilla. Alkaa Länsiväylän Elixian nurkat tulla taas tutuiksi. :-) Katsotaan nyt ensin Lähetys loppuun, sitten lenkille koiran kanssa. Vaimosta ei taida tänään olla treenikaveriksi, joten taidankin lähteä salille parin tunnin sisällä. Tänään on luvassa taas crosstraineria, keskivartaloa ja varmaan vähän yläkroppaakin.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Kokemuksia ja tavoitteita
Laihdutusurakan kolmas ja samalla viimeinen (suunniteltu) vaihe alkaa. Aktiivinen treenaaminen on jo aloitettu ja ensimmäinen punnitus on vuoden ensimmäisenä perjantaina, eli 7. tammikuuta. Mutta mitä on tapahtunut tähän mennessä, mitä on vielä edessä ja miksi ihmeessä uusi blogi? Sitä pohditaan tässä avauspostauksessa.
Laihdutusurakastani on siis takana jo kaksi kolmasosaa. Ensimmäinen alkoi syyskuussa 2008, jolloin painoin 119,7 kg. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetin sadan kilon alittamisen 1.5.2009 mennessä. Päätin opetella uuden tavan elää syömällä paremmin ja erityisesti tuomalla liikunnan osaksi elämääni. Liikkumisen aloitin päivittäisillä sauvakävelylenkeillä ja kuntosalitreeneillä. Kevään myötä mukaan tuli polkupyöräily ja kauden aikana tulikin poljettua reilut 4000 km Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Painonpudotus onnistuikin hienosti ja painoni putosi kesään mennessä 97 kiloon. Kesällä olikin sitten aika nauttia hetki rennommasta aikataulusta, golfista, perheestä, kavereista ja mökkeilystä. Näihin kaikkiin liittyy luontevasti myös syöminen, joten paino pääsi palaamaan sadan huonommalle puolelle. Joulun tuomat lisäkilot nostivat painon hieman alle 105 kiloon. Oli aika aloittaa toinen vaihe.
Toinen vaihe alkoi siis joulun 2009 jälkeen. Tavoitteeksi asetin alimman aikuisiän painoni, aliupseerikoulussa punnitun 83 kg. Vaiheen kaksi tavoitteena oli saavuttaa tuo paino jouluun 2010 mennessä. Talvella ja keväällä painonpudotus lähti kuitenkin käyntiin vauhdilla, maaliskuun alussa alittui UFC Light Heavyweight -painoraja 93 kg. Olin pitänyt tuota painoa kesäkuuhun mennessä saavutettavana välietappina. Saavutuksesta innostuneena jatkoin tiukkaa treeniaikataulua, viettäen ladulla, fillarilla tai salilla 6-10 kertaa viikossa. Painonpudotuksen toisena kulmakivenä toimi kesään asti jatkunut erittäin tiukka alkoholiton elämä ja omintakeinen VLC-dietti. 83:n kilon alitus tapahtui kesä-heinäkuun vaihteessa, joten taas annoin itselleni luvan ottaa vähän iisimmin. Paino pysyi koko kesän hyvin turvarajalla noin 84 kilossa. Vasta syksyn vaellusreissun (janiksenviikko.blogspot.com) aikana paino nousi rajummin. Viikon jälkeen paino asettui noin 88 kilon haminoihin. Joulunajan vapaampi elämä erilaisissa kinkereissä ja kotona yhdistettynä jatkuvaan treenin välttelyyn ovatkin johtaneet painon nykyiseen tilaan, eli 90 kiloon. Viikon loman aikana itseinho ja ahdistus ovat vihdoinkin saaneet vallan ja olenkin onnistunut aktivoitumaan kolmanteen laihdutusaiheeseen. Koska nyt on tiedossa huomattavasti pienempi painonpudotus, olen päättänyt lisätä treeniin muitakin tavoitteita.
Vaihe kolme on tarkoitus saada toteutettua ennen kesäkuun alkua. Painotavoitteen on kuitenkin syytä olla saavutettuja jo 1.5.2011.
Tavoite1. Paino pitää saada pysyvästi välille 77,5-84 kg. Ylärajaa 84 ei pidä ylittää. Tavoitteen saavuttamiseksi paino pudotetaan aluksi alle 80 kiloon samalla tavalla kuin vaiheessa kaksi. Tämän jälkeen aloitetaan ruokavalion varovainen palauttaminen suuremmille kalorimäärille, kunnes saavutetaan piste jolla paino pysyy mahdollisimman stabiilina. Dietiistä ja muusta siihen liittyvästä ajattelin kirjoittaa kokonaan oman osion huomenna tai lähipäivinä. Pysykää siis taajuudella.
Tavoite2. Vahva keskivartalo. Salitreeni tulee keskittymään erityisesti keskivartalon lihasten vahvistamiseen. Tarkoituksena on tehdo golfsvingistäni huomattavasti stabiilimpi ja tasalaatuisempi. Tämän pitäisi tuottaa ajan myötä paremman kierroskeskiarvon ja pidempiä lyöntejä erityisesti pitkillä mailoilla. Eri mailojen välisen lyöntipituusvaihtelun tulisi olla paljon nykyistä tasaisempi.
Tavoite3. Aloita ja innostu uudesta lajista. Tennis? Nyrkkeily? Ehdotuksia otetaan vastaan. ;-)
Tämä blogi toimii varmasti samanlaisena motivaationa kuin kakkosvaiheen (rumbleinrymattyla.blogspot.com) vastaavakin, mutta tällä kertaa kielen lisäksi vaihtuu myös tyyli ja sisällönpainotus. En aio kirjoittaaa läheskään yhtä paljoa yksittäisten treenien sisällöstä, vaan ennemminkin fiiliksistä ja matkan varrella keksimistäni ideoista koskien niin ruokavaliota kuin treeniäkin.
Tervetuloa mukaan treenivuoteen 2011! Kirjoittakaa kommentteja,vinkkejä tai muuten vaan hauskoja juttuja viestikenttään aina kun siltä tuntuu.
Laihdutusurakastani on siis takana jo kaksi kolmasosaa. Ensimmäinen alkoi syyskuussa 2008, jolloin painoin 119,7 kg. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetin sadan kilon alittamisen 1.5.2009 mennessä. Päätin opetella uuden tavan elää syömällä paremmin ja erityisesti tuomalla liikunnan osaksi elämääni. Liikkumisen aloitin päivittäisillä sauvakävelylenkeillä ja kuntosalitreeneillä. Kevään myötä mukaan tuli polkupyöräily ja kauden aikana tulikin poljettua reilut 4000 km Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä. Painonpudotus onnistuikin hienosti ja painoni putosi kesään mennessä 97 kiloon. Kesällä olikin sitten aika nauttia hetki rennommasta aikataulusta, golfista, perheestä, kavereista ja mökkeilystä. Näihin kaikkiin liittyy luontevasti myös syöminen, joten paino pääsi palaamaan sadan huonommalle puolelle. Joulun tuomat lisäkilot nostivat painon hieman alle 105 kiloon. Oli aika aloittaa toinen vaihe.
Toinen vaihe alkoi siis joulun 2009 jälkeen. Tavoitteeksi asetin alimman aikuisiän painoni, aliupseerikoulussa punnitun 83 kg. Vaiheen kaksi tavoitteena oli saavuttaa tuo paino jouluun 2010 mennessä. Talvella ja keväällä painonpudotus lähti kuitenkin käyntiin vauhdilla, maaliskuun alussa alittui UFC Light Heavyweight -painoraja 93 kg. Olin pitänyt tuota painoa kesäkuuhun mennessä saavutettavana välietappina. Saavutuksesta innostuneena jatkoin tiukkaa treeniaikataulua, viettäen ladulla, fillarilla tai salilla 6-10 kertaa viikossa. Painonpudotuksen toisena kulmakivenä toimi kesään asti jatkunut erittäin tiukka alkoholiton elämä ja omintakeinen VLC-dietti. 83:n kilon alitus tapahtui kesä-heinäkuun vaihteessa, joten taas annoin itselleni luvan ottaa vähän iisimmin. Paino pysyi koko kesän hyvin turvarajalla noin 84 kilossa. Vasta syksyn vaellusreissun (janiksenviikko.blogspot.com) aikana paino nousi rajummin. Viikon jälkeen paino asettui noin 88 kilon haminoihin. Joulunajan vapaampi elämä erilaisissa kinkereissä ja kotona yhdistettynä jatkuvaan treenin välttelyyn ovatkin johtaneet painon nykyiseen tilaan, eli 90 kiloon. Viikon loman aikana itseinho ja ahdistus ovat vihdoinkin saaneet vallan ja olenkin onnistunut aktivoitumaan kolmanteen laihdutusaiheeseen. Koska nyt on tiedossa huomattavasti pienempi painonpudotus, olen päättänyt lisätä treeniin muitakin tavoitteita.
Vaihe kolme on tarkoitus saada toteutettua ennen kesäkuun alkua. Painotavoitteen on kuitenkin syytä olla saavutettuja jo 1.5.2011.
Tavoite1. Paino pitää saada pysyvästi välille 77,5-84 kg. Ylärajaa 84 ei pidä ylittää. Tavoitteen saavuttamiseksi paino pudotetaan aluksi alle 80 kiloon samalla tavalla kuin vaiheessa kaksi. Tämän jälkeen aloitetaan ruokavalion varovainen palauttaminen suuremmille kalorimäärille, kunnes saavutetaan piste jolla paino pysyy mahdollisimman stabiilina. Dietiistä ja muusta siihen liittyvästä ajattelin kirjoittaa kokonaan oman osion huomenna tai lähipäivinä. Pysykää siis taajuudella.
Tavoite2. Vahva keskivartalo. Salitreeni tulee keskittymään erityisesti keskivartalon lihasten vahvistamiseen. Tarkoituksena on tehdo golfsvingistäni huomattavasti stabiilimpi ja tasalaatuisempi. Tämän pitäisi tuottaa ajan myötä paremman kierroskeskiarvon ja pidempiä lyöntejä erityisesti pitkillä mailoilla. Eri mailojen välisen lyöntipituusvaihtelun tulisi olla paljon nykyistä tasaisempi.
Tavoite3. Aloita ja innostu uudesta lajista. Tennis? Nyrkkeily? Ehdotuksia otetaan vastaan. ;-)
Tämä blogi toimii varmasti samanlaisena motivaationa kuin kakkosvaiheen (rumbleinrymattyla.blogspot.com) vastaavakin, mutta tällä kertaa kielen lisäksi vaihtuu myös tyyli ja sisällönpainotus. En aio kirjoittaaa läheskään yhtä paljoa yksittäisten treenien sisällöstä, vaan ennemminkin fiiliksistä ja matkan varrella keksimistäni ideoista koskien niin ruokavaliota kuin treeniäkin.
Tervetuloa mukaan treenivuoteen 2011! Kirjoittakaa kommentteja,vinkkejä tai muuten vaan hauskoja juttuja viestikenttään aina kun siltä tuntuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)